Rawr means I love you in Dinosaur

Tänään mulla oli kovin helppo päivä kun ei tarvinnut tehdä muuta kuin viedä poitsu kouluun, pyykätä ja tiskit suorittaa alta pois. Loput päivästäni vietin katsomalla hupaisan Bruce Almighty leffan vuodelta 2003 (tunnen oloni vanhaksi.. OLIN SILLOIN 13 MY GOD!!!), se oli edelleen hauska ja nauratti. Jim Carrey on kyllä aikas mahti ukko! Tekisikin siis mieleni katsoa tässä jossakin kohtaa myös muita herran tähdittämiä elokuvia. Ace Venturat olivat lapsuuteni filmejä, pidin erittäin hauskana erityisesti ssitä kohtausta jossa Carrey on sen konesarvikuonon sisällä, jää jumiin ja joutuu "syntymään" koneesta ulos. Mulla on ilmeisesti aina ollut vähän kiero mieli. En tiedä kyllä siitä vähyydestä.

Nyt sitten tähän otsikkoon! Tänään olin seikkailemassa Natural History Museumissa. Vietin siellä monenmoista tuntia ja paljon juttuja jäi vielä näkemättäkin (ja kuvaamatta! Kamerani akku päätti sano itsensä irti juuri kun olin päässyt dinojen makuun.. Mutta ehkä ensi kerralla sitten!) Kokonaisuudessaan museo oli aivan MAHTAVA. Menen kyllä käymään vielä toiste ennen kuin häippäsen Lontoosta. Lisäilen tänne muutaman kuvan sieltä museosta kun saan ne kuvat laitettua koneelle! :)
Mun lemppariosiot siellä museossa oli ehdottomasti se pääaula missä on se iiiiiso dinosaurus. Tai siis sen luut. Niin sanoinkuvaamattoman kaunista siellä oli kyllä! :)
Toinen mistä tykkäsin myös suunnattoman paljon oli maailman aikajana -osasto. Siellä oli kaikkia avaruusjuttuja, planeetoista, maailman synnystä, miten dinojen aika loppui ja ihmisten aika alkoi. Erityisen innoissani olin siitä planeetta vaiheesta kun siinä sai painella nappeja ja sai tietää mikä on kunkin plaanetan lämpötila- ja painovoimaero maahan nähden. Jokaisesta planeetasta sai myös nappia painamalla pienen ekstrafaktan! Oih sisäinen viisivuotiaani rakastaa kaikenlaisia interaktiivisia juttuja, varsinkin jos niillä on jotain tekemistä avaruuden kanssa. Tiesitte siis varmaankin, että minähän halusin lapsena tähtitieteilijäksi. Kyllä, asuisin tähtitornissa ja vaan tutkailisin tähtien asemia siellä, oih. Voisin kyllä erakkoitua johonkin tähtitorniin vähäksi aikaa. Siinä tähtitornissa saisi kyllä olla massiivinen kirjasto. Voisin kyllä harkita tätä. Kyllä, minullahan näitä hyviä ideoita riittää. Mutta siis niin, tämän postauksen aihehan oli Natural History Museum.. Öhöm. Se siitä sitten!

Ilouutisia! Tai no en tiedä jos tämä uutinen muuta maailmaa pahemmin hetkauttaa mutta minä en jaksa odottaa kesäkuun 7. päivää!!! Silloin nimittäin lennän Suomeen, 8. päivä on sitten pääsykokeet (joista en tule suoriutumaan, mutta aina on ensi vuosi!), plus sitten lennän takaisin Lontooseen vasta 12. päivä eli saan viettää pidennetyn viikonlopun Suomessa. Se tekee minut ääääääärettömän iloiseksi. En ole varmaan ikinä ennen halunnu näin palavasti Suomeen. Outo homma. Kai saan syyttää jonkin asteista koti-ikävää. Jaa-a!

Hihhei ja heihei!
-Tinja

W.U.T

Hola.

1) Tänään kävin katsomassa sen uuden Pirates of The Caribbean -leffan. Oli ihan katsomisen arvoinen pätkä, että menkääs katsomaan se. Hopi hopi :) Jhonny oli edelleen suloinen Captain Jack Sparrowina. Piraatit yarrr!

2) Tampereen yliopisto ei anna minun suorittaa pääsykokeitani täällä eli oon nyt vähän onnettomana.. Saa nähdä pääsenkö mihinkään pääsykokeisiin osallistumaan. AHDISTAA.

3) Launtaina on Ingridin syntymäpäivät mikä tarkoittaa pukeutumista superheroksi tai villainiksi. Mä tulen suorittamaan hieman kissanaisactionia. Mutta mulla ei oo piiskaa. Surku.

4) Eilen alkoi extreme inttileskeys. Dislike.

5) Iina läksi :'(

Sää?

Paistaa. Sataa. Paistaa. Tuulee.
Ihme säätä pitää. Mielelläni nauttisin pelkästä auringonpaisteesta mutta eipä taida tässä maassa se olla mahdollista.

Mun päässä on edelleen liikaa ajatuksia jos jonkinmoisia, niin koulusta mun perheeseen Suomessa kuin tulevaisuuden suunnitelmista. Mä en oikein tiedä mitä tekisin tällä elämälläni ja se on jotenkin tosi ahdistavaa. Pääsykoekutsuja ei ole saapunut joten ajattelin tehdä visiitin Suomen lähetystöön joko keskiviikkona tai torstaina ja kysyä mahdollisuudesta suorittaa pääsykokeet täällä Briteissä. Pääsykokeet ahdistaa, en todellakaan ole opiskellut tarpeeksi, tuntuu ettei millään ole mitään väliä eikä mua kiinnosta mikään pätkävertaa. Nyt parin viikon ajan oon ollu ärsyttävän angstinen ja muutenkin tosi tylsä. Valitan Lontoosta. Musta tuntuu, että mulla on ekaa kertaa elämässäni jonkin asteinen koti-ikävä. Tosi outo fiilis koska mä en ole ikinä ollut sen tyyppinen ihminen, että sairastaisin koti-ikävää. Ihan tyhmää tämä tällainen.

Lontoossa menee ihan mukavasti, ei siinä mitään. Mun pitäis vaan yrittää nauttia tästä enemmän.

Toinen angstipostaus jos viikon sisään. Helemee!

P.S. En tiedä lukeeko tätä blogia kukaan mutta mun host perheen pitää tässä pikkuhiljaa alkaa etsiä uutta perhettä ja siis jos jotain kiinnostais aupairpaukka ens syksystä alkaen niin mulle voi laittaa viestiä! Itse tulin tänne siis elokuun lopulla! :)

Kuukausi sitten..

Tasan kuukausi sitten tähän aikaan olin Heathrown lentokentällä. Innoissani. Todella innoissani. Matkalla Amerikkaan. Nyt istun huoneessani Lontoossa ja kirjoitan tätä. Voi voi sentään.

Yritän toki ajatella positiivisesti mutta aina se ei onnistu. Lontoo on mahtava paikka asua. Auapaurius on vaan lähiaikoina alkanut ahdistaa. Kaipaan yksityisyyttä, haluan olla täysin vapaa velvollisuuksista, edes pienen hetken. Välillä tuntuu, ettei jaksaisi tehdä oikein mitää ja mikään ei kiinnosta. Onneksi mulla on ihania kavereita täällä Lontoossa. Se piristää ainakin jollakin tasolla. Juttelen usein myös äitini kanssa. Kiitos Viro, ilman sinua maailma olisi skypetön! Aupairina olo nyppii aina silloin tällöin, mun perhe on ihana, ne on tosi mukavia. Joskus ajattelen, että tää ei vaan ole mun juttu. Toista vuotta en todellakaan kykenisi työskentelemään täällä.

Suomeen paluu on heinäkuun lopulla. Sain kuulla, että sain töitä elokuuksi. Se piristää kun tiedän, että teen niitä töitä sen kuukauden ja sen jälkeen saan palkan taskuun. Aupairin huima £80 viikosssa ei ole viime aikoina oikein motivoinut mua mihikään. H:kin on ollu harvinaisen rasittava viime aikoina ja valitellut jos mistä turhista asioista. Lapset ei aina ymmärrä kuinka onnekkaita ne on jos niillä on tällanen koti. Ainakaan H. ei ymmärrä. Se ottaa tän täysin itsestäänselvyytenä ja välillä tekisi mieli vaan huutaa ja sanoa, että ole hiljaa, sinulla on kaikkea, valitat turhasta. Ällöttää kun ajattelen omaa lapsuuttani, olenko ollut samanlainen? Ahdistava ajatus.

Tämä postaus vaikuttaa niin niin NIIN ikävältä ja tuntuu, että minähän se olen joka tässä koko ajan valittaa. Asun Lontoossa, minulla on työ, katto pään päällä, ruokaa ja ystäviä jotka välittävät minusta. Mikäs siis riepoo?

Kysymykseen en osaa antaa vastausta. Kaipaan yksityisyyttä, omaa rauhaa, ikävöin perhettäni, ikävöin kotiani joka ei ehkä pian ole enää kotini. Minulla on myös toisenlainen ikävä. Ikävä sinne missä sydämeni on.

Tänään on onneksi perjantai. Viikonloppu piristää mieltäni. Saan tehdä omia juttujani. Olla ystävieni kanssa.

Anteeksi angstipostaus, välillä ahdistaa.

-Tinja