Mikä kesä?

Kesä on täällä. Kai? Tai ainakin sen pitäisi olla. Ei tunnu yhtään kesältä, ei ollenkaan. Mun mielialani on jossain kuraisen syksyn paikkeilla. Kaikki mahdollinen ahdistaa, ärsyttää ja uuvuttaa. Kuulostan "masentuneelta" teiniltä. Oon ollut kipeänä, vihaan sitä. Haluan olla aina terve. Sairastaminen on ihan ajan tuhlausta. Kun on sairaana niin ei saa mitään aikaiseksi. Mulla on työpaikka, myyn lehtiä, puhelimitse. Kyllä, mä olen se ärsyttävä, ylipirteä ja rasittava nainen puhelimen päässä joka myy sulle lehtiä, joita et tarvitse. Meidän työporukka on kiva ja kannustava, mutta mua ahdistaa kun teen työtä, jolla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Kun olin töissä koululla, musta tuntui siltä, että teen jotain, jolla on väliä. Autoin lapsia, kun niillä oli vaikeuksia koulutehtävien kanssa. Musta oli oikeasti hyötyä. Nyt mä olen niin korvattavissa tässä myyntityössä. Se ei ehkä kuitenkaan ole SE juttu. Mä mielummin olisin fyysisessä työssä vaikka rakennustyömaalla, kuin myymässä niitä samperin lehtiä. On mulla sentään jotain iloisiakin uutisia. Mä pääsin vihdoinkin kouluun! Mut hyväksyttiin TAMKiin opiskelmaan matkailun englanninkieliselle linjalle. Eli vihdoinkin ja viimeinkin pääsen aloittamaan korkeamman asteen opinnot. Siitä oon kyllä niin iloinen. Mä vaan toivon, että mun ois mahdollista suorittaa suurin osa noista mun opinnoista etänä, että operaatio "heippa Suomi" ei jämähtäisi ihan paikalleen. Mulla on ikävä mun poikaystävää. Tässä kohtaa kannattaa lopettaa lukeminen, jos ette jaksa valitusta. Stevenin oli tarkoitus tulla Suomeen kesällä. Mä oisin nähnyt sen ENSI KUUSSA. Mutta koska elämä on ihan selkeesti meitä vastaan, niin eihän se sieltä sitten pääsekään tänne tulemaan because of reasons. Mulla on niin kova ikävä, että ette ees usko. Haluaisin vaan ostaa lentolipun ja lähtee Amerikkaan nyt samantien. Oon oikeesti miettinyt sitä. Nukkuisin vaikka jossain sillan alla sitten. Stevenillä on nyt n. 3 viikon loma ja mä haluaisin olla siellä myös. Elämä on epäreilua. Vielä jonain päivänä, mä asun taas Amerikassa, tai Steven asuu täällä Suomessa. Ja sit me voidaan elää happily ever after. Ainakin mä toivon niin.

Rawr means I love you in Dinosaur

Tänään mulla oli kovin helppo päivä kun ei tarvinnut tehdä muuta kuin viedä poitsu kouluun, pyykätä ja tiskit suorittaa alta pois. Loput päivästäni vietin katsomalla hupaisan Bruce Almighty leffan vuodelta 2003 (tunnen oloni vanhaksi.. OLIN SILLOIN 13 MY GOD!!!), se oli edelleen hauska ja nauratti. Jim Carrey on kyllä aikas mahti ukko! Tekisikin siis mieleni katsoa tässä jossakin kohtaa myös muita herran tähdittämiä elokuvia. Ace Venturat olivat lapsuuteni filmejä, pidin erittäin hauskana erityisesti ssitä kohtausta jossa Carrey on sen konesarvikuonon sisällä, jää jumiin ja joutuu "syntymään" koneesta ulos. Mulla on ilmeisesti aina ollut vähän kiero mieli. En tiedä kyllä siitä vähyydestä.

Nyt sitten tähän otsikkoon! Tänään olin seikkailemassa Natural History Museumissa. Vietin siellä monenmoista tuntia ja paljon juttuja jäi vielä näkemättäkin (ja kuvaamatta! Kamerani akku päätti sano itsensä irti juuri kun olin päässyt dinojen makuun.. Mutta ehkä ensi kerralla sitten!) Kokonaisuudessaan museo oli aivan MAHTAVA. Menen kyllä käymään vielä toiste ennen kuin häippäsen Lontoosta. Lisäilen tänne muutaman kuvan sieltä museosta kun saan ne kuvat laitettua koneelle! :)
Mun lemppariosiot siellä museossa oli ehdottomasti se pääaula missä on se iiiiiso dinosaurus. Tai siis sen luut. Niin sanoinkuvaamattoman kaunista siellä oli kyllä! :)
Toinen mistä tykkäsin myös suunnattoman paljon oli maailman aikajana -osasto. Siellä oli kaikkia avaruusjuttuja, planeetoista, maailman synnystä, miten dinojen aika loppui ja ihmisten aika alkoi. Erityisen innoissani olin siitä planeetta vaiheesta kun siinä sai painella nappeja ja sai tietää mikä on kunkin plaanetan lämpötila- ja painovoimaero maahan nähden. Jokaisesta planeetasta sai myös nappia painamalla pienen ekstrafaktan! Oih sisäinen viisivuotiaani rakastaa kaikenlaisia interaktiivisia juttuja, varsinkin jos niillä on jotain tekemistä avaruuden kanssa. Tiesitte siis varmaankin, että minähän halusin lapsena tähtitieteilijäksi. Kyllä, asuisin tähtitornissa ja vaan tutkailisin tähtien asemia siellä, oih. Voisin kyllä erakkoitua johonkin tähtitorniin vähäksi aikaa. Siinä tähtitornissa saisi kyllä olla massiivinen kirjasto. Voisin kyllä harkita tätä. Kyllä, minullahan näitä hyviä ideoita riittää. Mutta siis niin, tämän postauksen aihehan oli Natural History Museum.. Öhöm. Se siitä sitten!

Ilouutisia! Tai no en tiedä jos tämä uutinen muuta maailmaa pahemmin hetkauttaa mutta minä en jaksa odottaa kesäkuun 7. päivää!!! Silloin nimittäin lennän Suomeen, 8. päivä on sitten pääsykokeet (joista en tule suoriutumaan, mutta aina on ensi vuosi!), plus sitten lennän takaisin Lontooseen vasta 12. päivä eli saan viettää pidennetyn viikonlopun Suomessa. Se tekee minut ääääääärettömän iloiseksi. En ole varmaan ikinä ennen halunnu näin palavasti Suomeen. Outo homma. Kai saan syyttää jonkin asteista koti-ikävää. Jaa-a!

Hihhei ja heihei!
-Tinja

13ish more hours

Joooooo. Mitääää? Huomenna kello 8 reikäleipä kohti Helsinkiä ja sieltä sitten lätäkön yli Britteihin ja Lontooseen.
Hurjaa.
Eilinen oli ihana ja kamala. Ihania ihmisiä ja hirveetäkin hirveitä hyvästejä.
Kaverit on parhaita, voi kun ois mahdollista pakata ne mukaan matkalaukkuun. Ikävä tulee ja hirvee sellanen.
Kiitos siis armias facebook, tuo yhteydenpidon helmi.

Sattuman kautta eräs iki ihananainen nainen on seurassani samalla lennolla. Kiitos ja kummarrus.

Seuraava postaus tuleekin sitten Lontoosta.

London calling.

Kthnxbye.

Kohta kohta kohta

Vähän yli kaksi viikkoa. Hui.
Pari päivää sitten R. (host äiti) lähetti sähköpostia ja kyseli lennosta. Tai no lähinnä terminaalista, että ne osaa tulla oikeaan paikkaan vastaan mua sinne lentokentälle.

Eilen näin myös vähän kavereita ja osan niistä vikaa kertaa. Jotenkin kauheeta kun kaveriporukka hajoo. Kaikki lähtee töihin/kouluun ympäri Suomea tai maailmaa. Hirveetä kun sanon suoraan. I would like to do Peter Pans and never grow up. Move to some lonely star and take all my friends with me.

For real

Lähtö lähestyy. For real. Tähän aikaan kolmen viikon päästä istun lentokoneessa kohti Heathrown jättimäistä lentokenttää. Vuosi työnteon merkeissä odottaa. Uusia ihmisiä, kokemuksia, paikkoja. TÖITÄ TÖITÄ TÖITÄ! Tämä oleminen saakin jo puolestani riittää. Työttömänä oleminen on suoraan sanottuna ikävää ja tylsää. Rahattomana elely ei myöskään oikein toimi. Vaikka aupairin palkka onkin melko mitätön ja pieni niin kyllä sillä luulisi pärjäävän.

August 30th bye bye Finland. Hello England.

"Me muutetaan Lontooseen"

Muutto Länsi-Lontooseen koittaa elokuun lopulla. Lento pitää vielä varata ja maksaa. Miksi Lontooseen? Aupairiksi. Kyllä, minä lähden hoitamaan lapsia tai siis lasta, uskokaa tai älkää. Koulupaikka jäi saamatta, miksi siis tuhlaisin vuoden Suomessa ollen ja möllöttäen. Töitä tehden vuosi varmasti kuluu vauhdikkaasti ja ensi vuonna pyrin sitten uudestaan kouluun. Lähden etsimään uusia ihmisiä ja paikkoja Englantiin. Aupairpaikkakin minulla jo on. Täysin englantilainen perhe, suomalaiseen perheeseen en olisi edes halunnut. Perhe vaikuttaa ainakin näiden kymmenien ja taas kymmenien sähköpostien lähettämisten jälkeen mukavalta. Olen myös jutellut heidän nykyisen aupairinsa kanssa ja hän on perheessä viihtynyt mukavasti.

Elokuun loppua odotellessa.