Kuukausi sitten..

Tasan kuukausi sitten tähän aikaan olin Heathrown lentokentällä. Innoissani. Todella innoissani. Matkalla Amerikkaan. Nyt istun huoneessani Lontoossa ja kirjoitan tätä. Voi voi sentään.

Yritän toki ajatella positiivisesti mutta aina se ei onnistu. Lontoo on mahtava paikka asua. Auapaurius on vaan lähiaikoina alkanut ahdistaa. Kaipaan yksityisyyttä, haluan olla täysin vapaa velvollisuuksista, edes pienen hetken. Välillä tuntuu, ettei jaksaisi tehdä oikein mitää ja mikään ei kiinnosta. Onneksi mulla on ihania kavereita täällä Lontoossa. Se piristää ainakin jollakin tasolla. Juttelen usein myös äitini kanssa. Kiitos Viro, ilman sinua maailma olisi skypetön! Aupairina olo nyppii aina silloin tällöin, mun perhe on ihana, ne on tosi mukavia. Joskus ajattelen, että tää ei vaan ole mun juttu. Toista vuotta en todellakaan kykenisi työskentelemään täällä.

Suomeen paluu on heinäkuun lopulla. Sain kuulla, että sain töitä elokuuksi. Se piristää kun tiedän, että teen niitä töitä sen kuukauden ja sen jälkeen saan palkan taskuun. Aupairin huima £80 viikosssa ei ole viime aikoina oikein motivoinut mua mihikään. H:kin on ollu harvinaisen rasittava viime aikoina ja valitellut jos mistä turhista asioista. Lapset ei aina ymmärrä kuinka onnekkaita ne on jos niillä on tällanen koti. Ainakaan H. ei ymmärrä. Se ottaa tän täysin itsestäänselvyytenä ja välillä tekisi mieli vaan huutaa ja sanoa, että ole hiljaa, sinulla on kaikkea, valitat turhasta. Ällöttää kun ajattelen omaa lapsuuttani, olenko ollut samanlainen? Ahdistava ajatus.

Tämä postaus vaikuttaa niin niin NIIN ikävältä ja tuntuu, että minähän se olen joka tässä koko ajan valittaa. Asun Lontoossa, minulla on työ, katto pään päällä, ruokaa ja ystäviä jotka välittävät minusta. Mikäs siis riepoo?

Kysymykseen en osaa antaa vastausta. Kaipaan yksityisyyttä, omaa rauhaa, ikävöin perhettäni, ikävöin kotiani joka ei ehkä pian ole enää kotini. Minulla on myös toisenlainen ikävä. Ikävä sinne missä sydämeni on.

Tänään on onneksi perjantai. Viikonloppu piristää mieltäni. Saan tehdä omia juttujani. Olla ystävieni kanssa.

Anteeksi angstipostaus, välillä ahdistaa.

-Tinja