No Uni.

Joo no tänään menin todistamaan sitä mistä olin siis jo varma. En päässyt yliopistoon. Ei tullut mitenkään shokkina joten en oo mitenkään masentunut tästä. Ens vuonna sit vaan himolukemiset jos vaikka onnistaisi!

Tällä viikolla on tosi kiireistä ja en tykkää kun on kiire, se ahdisaa. Tai siis ei sillä tavalla kiire kiire. Mutta bussilla pitää ravata ees taas viemässä tota poitsua urheilukerhoon ja takasin ja joudun babysittaan mun omalle perheelle keskiviikkona, torstaina ja lauantaina.

Tässä viikossa on kuitenkin iloisiakin asioita joista iloisin on se, että seiloripoikani valmistuu bootcampilta ilmeisesti perjantaina! :)
Ja tämän hetken tietojeni mukaan Madelen, mun ruotsalainen kaverini joka oli Jenkeissä vaihtarina samaan aikaan on perjantaina suuntaamassa lomareissulle Lontooseen. Toivottavasti pääsen Maddea näkeen siis! Ei olla kahteen vuoteen nähty :(

Peace~

Rawr means I love you in Dinosaur

Tänään mulla oli kovin helppo päivä kun ei tarvinnut tehdä muuta kuin viedä poitsu kouluun, pyykätä ja tiskit suorittaa alta pois. Loput päivästäni vietin katsomalla hupaisan Bruce Almighty leffan vuodelta 2003 (tunnen oloni vanhaksi.. OLIN SILLOIN 13 MY GOD!!!), se oli edelleen hauska ja nauratti. Jim Carrey on kyllä aikas mahti ukko! Tekisikin siis mieleni katsoa tässä jossakin kohtaa myös muita herran tähdittämiä elokuvia. Ace Venturat olivat lapsuuteni filmejä, pidin erittäin hauskana erityisesti ssitä kohtausta jossa Carrey on sen konesarvikuonon sisällä, jää jumiin ja joutuu "syntymään" koneesta ulos. Mulla on ilmeisesti aina ollut vähän kiero mieli. En tiedä kyllä siitä vähyydestä.

Nyt sitten tähän otsikkoon! Tänään olin seikkailemassa Natural History Museumissa. Vietin siellä monenmoista tuntia ja paljon juttuja jäi vielä näkemättäkin (ja kuvaamatta! Kamerani akku päätti sano itsensä irti juuri kun olin päässyt dinojen makuun.. Mutta ehkä ensi kerralla sitten!) Kokonaisuudessaan museo oli aivan MAHTAVA. Menen kyllä käymään vielä toiste ennen kuin häippäsen Lontoosta. Lisäilen tänne muutaman kuvan sieltä museosta kun saan ne kuvat laitettua koneelle! :)
Mun lemppariosiot siellä museossa oli ehdottomasti se pääaula missä on se iiiiiso dinosaurus. Tai siis sen luut. Niin sanoinkuvaamattoman kaunista siellä oli kyllä! :)
Toinen mistä tykkäsin myös suunnattoman paljon oli maailman aikajana -osasto. Siellä oli kaikkia avaruusjuttuja, planeetoista, maailman synnystä, miten dinojen aika loppui ja ihmisten aika alkoi. Erityisen innoissani olin siitä planeetta vaiheesta kun siinä sai painella nappeja ja sai tietää mikä on kunkin plaanetan lämpötila- ja painovoimaero maahan nähden. Jokaisesta planeetasta sai myös nappia painamalla pienen ekstrafaktan! Oih sisäinen viisivuotiaani rakastaa kaikenlaisia interaktiivisia juttuja, varsinkin jos niillä on jotain tekemistä avaruuden kanssa. Tiesitte siis varmaankin, että minähän halusin lapsena tähtitieteilijäksi. Kyllä, asuisin tähtitornissa ja vaan tutkailisin tähtien asemia siellä, oih. Voisin kyllä erakkoitua johonkin tähtitorniin vähäksi aikaa. Siinä tähtitornissa saisi kyllä olla massiivinen kirjasto. Voisin kyllä harkita tätä. Kyllä, minullahan näitä hyviä ideoita riittää. Mutta siis niin, tämän postauksen aihehan oli Natural History Museum.. Öhöm. Se siitä sitten!

Ilouutisia! Tai no en tiedä jos tämä uutinen muuta maailmaa pahemmin hetkauttaa mutta minä en jaksa odottaa kesäkuun 7. päivää!!! Silloin nimittäin lennän Suomeen, 8. päivä on sitten pääsykokeet (joista en tule suoriutumaan, mutta aina on ensi vuosi!), plus sitten lennän takaisin Lontooseen vasta 12. päivä eli saan viettää pidennetyn viikonlopun Suomessa. Se tekee minut ääääääärettömän iloiseksi. En ole varmaan ikinä ennen halunnu näin palavasti Suomeen. Outo homma. Kai saan syyttää jonkin asteista koti-ikävää. Jaa-a!

Hihhei ja heihei!
-Tinja

W.U.T

Hola.

1) Tänään kävin katsomassa sen uuden Pirates of The Caribbean -leffan. Oli ihan katsomisen arvoinen pätkä, että menkääs katsomaan se. Hopi hopi :) Jhonny oli edelleen suloinen Captain Jack Sparrowina. Piraatit yarrr!

2) Tampereen yliopisto ei anna minun suorittaa pääsykokeitani täällä eli oon nyt vähän onnettomana.. Saa nähdä pääsenkö mihinkään pääsykokeisiin osallistumaan. AHDISTAA.

3) Launtaina on Ingridin syntymäpäivät mikä tarkoittaa pukeutumista superheroksi tai villainiksi. Mä tulen suorittamaan hieman kissanaisactionia. Mutta mulla ei oo piiskaa. Surku.

4) Eilen alkoi extreme inttileskeys. Dislike.

5) Iina läksi :'(

Sää?

Paistaa. Sataa. Paistaa. Tuulee.
Ihme säätä pitää. Mielelläni nauttisin pelkästä auringonpaisteesta mutta eipä taida tässä maassa se olla mahdollista.

Mun päässä on edelleen liikaa ajatuksia jos jonkinmoisia, niin koulusta mun perheeseen Suomessa kuin tulevaisuuden suunnitelmista. Mä en oikein tiedä mitä tekisin tällä elämälläni ja se on jotenkin tosi ahdistavaa. Pääsykoekutsuja ei ole saapunut joten ajattelin tehdä visiitin Suomen lähetystöön joko keskiviikkona tai torstaina ja kysyä mahdollisuudesta suorittaa pääsykokeet täällä Briteissä. Pääsykokeet ahdistaa, en todellakaan ole opiskellut tarpeeksi, tuntuu ettei millään ole mitään väliä eikä mua kiinnosta mikään pätkävertaa. Nyt parin viikon ajan oon ollu ärsyttävän angstinen ja muutenkin tosi tylsä. Valitan Lontoosta. Musta tuntuu, että mulla on ekaa kertaa elämässäni jonkin asteinen koti-ikävä. Tosi outo fiilis koska mä en ole ikinä ollut sen tyyppinen ihminen, että sairastaisin koti-ikävää. Ihan tyhmää tämä tällainen.

Lontoossa menee ihan mukavasti, ei siinä mitään. Mun pitäis vaan yrittää nauttia tästä enemmän.

Toinen angstipostaus jos viikon sisään. Helemee!

P.S. En tiedä lukeeko tätä blogia kukaan mutta mun host perheen pitää tässä pikkuhiljaa alkaa etsiä uutta perhettä ja siis jos jotain kiinnostais aupairpaukka ens syksystä alkaen niin mulle voi laittaa viestiä! Itse tulin tänne siis elokuun lopulla! :)

Kuukausi sitten..

Tasan kuukausi sitten tähän aikaan olin Heathrown lentokentällä. Innoissani. Todella innoissani. Matkalla Amerikkaan. Nyt istun huoneessani Lontoossa ja kirjoitan tätä. Voi voi sentään.

Yritän toki ajatella positiivisesti mutta aina se ei onnistu. Lontoo on mahtava paikka asua. Auapaurius on vaan lähiaikoina alkanut ahdistaa. Kaipaan yksityisyyttä, haluan olla täysin vapaa velvollisuuksista, edes pienen hetken. Välillä tuntuu, ettei jaksaisi tehdä oikein mitää ja mikään ei kiinnosta. Onneksi mulla on ihania kavereita täällä Lontoossa. Se piristää ainakin jollakin tasolla. Juttelen usein myös äitini kanssa. Kiitos Viro, ilman sinua maailma olisi skypetön! Aupairina olo nyppii aina silloin tällöin, mun perhe on ihana, ne on tosi mukavia. Joskus ajattelen, että tää ei vaan ole mun juttu. Toista vuotta en todellakaan kykenisi työskentelemään täällä.

Suomeen paluu on heinäkuun lopulla. Sain kuulla, että sain töitä elokuuksi. Se piristää kun tiedän, että teen niitä töitä sen kuukauden ja sen jälkeen saan palkan taskuun. Aupairin huima £80 viikosssa ei ole viime aikoina oikein motivoinut mua mihikään. H:kin on ollu harvinaisen rasittava viime aikoina ja valitellut jos mistä turhista asioista. Lapset ei aina ymmärrä kuinka onnekkaita ne on jos niillä on tällanen koti. Ainakaan H. ei ymmärrä. Se ottaa tän täysin itsestäänselvyytenä ja välillä tekisi mieli vaan huutaa ja sanoa, että ole hiljaa, sinulla on kaikkea, valitat turhasta. Ällöttää kun ajattelen omaa lapsuuttani, olenko ollut samanlainen? Ahdistava ajatus.

Tämä postaus vaikuttaa niin niin NIIN ikävältä ja tuntuu, että minähän se olen joka tässä koko ajan valittaa. Asun Lontoossa, minulla on työ, katto pään päällä, ruokaa ja ystäviä jotka välittävät minusta. Mikäs siis riepoo?

Kysymykseen en osaa antaa vastausta. Kaipaan yksityisyyttä, omaa rauhaa, ikävöin perhettäni, ikävöin kotiani joka ei ehkä pian ole enää kotini. Minulla on myös toisenlainen ikävä. Ikävä sinne missä sydämeni on.

Tänään on onneksi perjantai. Viikonloppu piristää mieltäni. Saan tehdä omia juttujani. Olla ystävieni kanssa.

Anteeksi angstipostaus, välillä ahdistaa.

-Tinja

Happy Easter!

Tässä on nyt kaksi kuukautta kulunut viimeisestä postakuksesta. Anteeksi.

Mun elämässä on tapahtunut vaikka mitä jännää noitten kahden kuukauden aikana. Ehkä ihanin ja jännittävin ja HUISIN asia kaikista oli se mun jenkkimatka. Nautin elämästäni siellä ihan hirveän paljon. Olisin halunnut jäädä sinne pidemmäksi aikaa kun sydämeni nyt sattuu tykyttelemään sellaiselle amerikkalaiselle seilorille. Joo-o. Minä joka aina olen väittänyt etten ole ihmissuhteeseen kykeneväinen olen onnistunut hommaamaan itseni tällaiseen jännään tilanteeseen. Kaukosuhde. Mutta olen tosissani tämän asian kanssa. Ja silloin harvoin kun olen tosissani niin olen tosi tosissani. PISTE.

Amerikan matka oli siis erittäin onnistunut! Suretti tulla takaisin Lontooseen, mutta tällä hetkellä Lontoo on erittäin ihana ja aurinkoinen. Eilen lämpötila kipusi huimiin lukemiin. 25 asteen lämmössä oli ihana makoilla. Minä ja Ystäväni Ingrid Norjasta lekottelimme Ravenscourt Parkissa ja nautimme säästä.

Tänään menin Thamesin varrelle lukemaan The Lost Symbolia, syömään Pret a Mangerin makoisaa kanavoileipää ja juomaan herkullista appelsiinimehua. Pienoinen tuulenvire teki päivästäni joen varrella vallan mukavan.

Tässä pikkuhiljaa alan odotella, että koska pääsykoekutsut tipahtavat postilaatikosta. Olisi mukava saada ne kätösiini, tuntuisi ehkä hieman oikeammalta. Opiskelu ei ole sujunut lainkaan suunnitelmieni mukaan mutta yrittänyttähän ei laiteta! Suomen suurlähetystöönkin pitäisi mennä vierailemaan ja kysyä, että olisiko niitä pääsykokeita mahdollista suorittaa täällä Lontoossa. Kahta reissua en Suomeen nimittäin todellakaan kykene tekemään. Fingers crossed siis!

Pääsiäisiä!

Oltremare

Kun mua ei uneta kuuntelen musiikkia. Viikon sisään olen siis kuunnellut erittäin paljon musiikkia koska jostain syystä uni ei vain ole tullut. En ymmärrä miksi. Ehkä hieman jännitän pääsiäislomaa ja kaikkien mun jenkkiystävien ja hostperheen tapaamista. Enemmän olen kyllä innoissani kuin peloissani. EN JAKSA ODOTTAA.

Tänään siis heräsin vähän ennen kolmea iltapäivällä, koska edellinen yö oli taas mennyt valvoessa ja pohtiessa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Voisin toki tehdä jotain rakentavaakin, mutta eeeei. Jonain päivänä.. (niin varmaan)

Nyt soi: Oltremare - Ludovico Einaudi

Tänään heräsin erittäin myöhään ja tuhlasin päiväni. Samapa tuo. Löffäily on ihan jees sillon tällön. Koko tämä kuluneen viikkon on ollut niin laiska. En oo tehnyt enkä ajatellut oikein mitään rakentavaa. Olisi varmaan pitänyt. Mutta kun en niin en. Olen vann hypettänyt jenkkejä ja kaikkea jännää kivaa. Äitien ja serkkujen tuloa. Huisia.
Henryn half term on tulossa myös, voi jee. Hieman jo ahdistaa. Pitkä loma. Nää lapset täällä on aina lomalla. Tai ainakin musta välillä tuntuu siltä.

Katsahdin juuri lattiaan ja "Näkökulmia kanssainvälisen politiikan tutkimukseen" katsoi mua tuolta lattian suunnasta erittäin syyttävän näköisesti. Voisin ehkä mennä etsimään kirjaston. Voisin siellä ehkä jopa keskittyä hieman lukemiseen. Musta tuntuu, että olen erittäin internet-riippuvainen ihminen. Se on paha asia. Tai ei ainakaan hyvä asia. Himskatti sentään.

Eilen käväisin muuten aupairkollegan ja ystävän, Ninan, synttäreillä. Paikkana mikäs muukaan kun Camden. Bilefiilikseni oli hukassa ja tuhlaaminen ahdisti. PAKKO SÄÄSTÄÄ RAHAA! Camdenissa on kumminkin aina se hyvä puoli, että siellä on aina kiinnostavan näköisiä ihmisiä. Ihmisbongailua harrastin illan aikana siis hieman. En voi stalkkeriluonteelleni mitään, antakaa anteeksi. Ihan kivan näkösiä herroja ja neitejä oli ympärillä. Ois pitäny ottaa joku kirja mukaan mihin olisi voinut kirjotella asioita. Ihmisten tarinoita. Kuvitteellisia sellaisia. Olen hieman outo, myönnetään. Outo, hyvällä tavalla?

Minä ja Tess(ruotsalainen nanny) otimme sitten viimeisen tuben kotiin ja saimme juosta Northern ja Piccadilly vaihdoksen aikana. Juuri kerettiin viimeisen tubeen, suuri helpotus ja huokaus. Kotiin saavuin kello yhden paikkeilla. Harmittelin sitä, että aiheutin meteliä. No, meteliä ja meteliä, mutta musta tuntuu, että aina jos tuun kotiin selvinpäin niin törmäilen oviin ja kompuroin. Jotakin on siis pielessä.

Tänä lauantaina, tällä hetkellä, olen babysittaamassa. Ihan täällä kotona, eli ylimääräisiä puntia ei kilahda kukkarooni. Toisaalta se ei haittaa yhtään, koska musta tuntuu, etten ois tänään ollu ees minkäänlaisella juhlatuulella. Rento ilta kotona on aikas jees.

Kun pikku H:n vanhempien kaveri lähtee pois tosta ja J ja H menee nukkuun, voin sulkea tyytyväisenä oveni, sammuttaa valot ja katsoa laatuviihdettä a.k.a Family Guyta.

Kiitos ja kuittaus.

Peace~

P.S Ohessa muutama kuva tiistaiselta kävelyltä. Oli niin kaunis ja aurinkoinen päivä, että päätin ottaa harvinaisuudesta kaiken irti ja napata kameran mukaan. Se oli hyvä tiistai :)

55 DAYS

CAN'T WAIT!!!!! :)

I have a dream.

On jo helmikuu. Aika lentää. Olen asunut Lontoossa yli VIISI kuukautta!!!
Outoa kun jotkut ihmiset on jo kadonnutkin. Lisa lähti takaisin Saksaan pari viikkoa sitten ja Elena lähtee kotiin (myös Saksanmaalle) muutaman viikon päästä. Surullista.

Musta tuntuu, että kevät alkaa kolkutella ovella. Mikäs onkaan sen ihanampaa. KEVÄT!!! Tämä kevät vieläpä vaikuttaa jännittävältä sillä mahdollinen matka Yhdysvaltoihin jännittää. Olisi niin hienoa mennä. En tiedä vielä onko mahdollista, mutta tällä hetkellä vaikuttaa melkos hyvältä :))!! Mulla on säästössä jo hieman rahaa kun maksaisin osan lennoista sitten ite. Parisataa euroa on jo niin voin sitten antaa ne äitille kun se tulee serkkujen kanssa ens kuussa vierailulle. Sitäkin odottaessa! Tässähän on vaikka mitä odotettavaa nyt siis!! =O Huiiiiisia.

Pääsykokeisiinkin olen koittanut lukea kovasti. Tai no kovasti ja kovasti. Olen nyt jo jäljessä lukuaikataulusta.. Aijaijai.

Kiitos ja kuittaus.

Kiitos Iinalle, joka inspasi minua päivittämään tätä surkeaa bloginrahjusta.

Össönmössön.

Miksi en vaan osaa päivittää blogia. Miksi blogger ei halua julkaista mun mahtipostauksia. YHYY.

Joululoma oli aikas muikea ja käväisin Suomessa ja Espanjassa. Rakastuin Granadaan. Haluan oppia espanjaa.


GRANADA <3

Olin back in London toinen päivä vuotta ´11 ja jotenkin ei yhtään huvittanu olla täällä. Aloin pohtimaan, että mikähän ihme mahtaa olla minussa vikana jos ei huvita olla kaupungissa joka on AIVAN MAHTAVA. Outous. Ehkä jäi joku lomavaihde päälle eikä se nyt yhtään suostuis vaihtumaan on -> off.

Varsinaiset työt alko 4.1.2011 ja oli kaksi toooodella pitkää päivää. Eilen käytiin H:n kanssa sitten seikkailemassa Kew Gardenissa ja se oli kyllä aikas vaikuttavan näkönen. Haluan kyllä todellakin mennä sinne uudestaan sitten kun on kesä. Uskoisin sen olevan satamiljoonaa kertaa upeamman näkönen kun puissa on lehtiä! Otin kyllä kuveja siellä vaikka kuinka mutta tapani mukaan en ole vielä saanu aikaiseksi siirrettyä niitä tähän koneelle. Ylläripylläri.

Kauheasti tuntuis olevan suunnittelemista tässä nyt jostain syystä. Pitäisi alkaa lukemaan pääsykokeisiin, tehdä jonkin sortin liikuntasuunnitelma (mäkkimasu
Voisin täältä jääkylmästä huushollista hilata ahterini kohti esim. salia ja WHSiä. Joo.

Peace and love and stuff.