Mikä kesä?

Kesä on täällä. Kai? Tai ainakin sen pitäisi olla. Ei tunnu yhtään kesältä, ei ollenkaan. Mun mielialani on jossain kuraisen syksyn paikkeilla. Kaikki mahdollinen ahdistaa, ärsyttää ja uuvuttaa. Kuulostan "masentuneelta" teiniltä. Oon ollut kipeänä, vihaan sitä. Haluan olla aina terve. Sairastaminen on ihan ajan tuhlausta. Kun on sairaana niin ei saa mitään aikaiseksi. Mulla on työpaikka, myyn lehtiä, puhelimitse. Kyllä, mä olen se ärsyttävä, ylipirteä ja rasittava nainen puhelimen päässä joka myy sulle lehtiä, joita et tarvitse. Meidän työporukka on kiva ja kannustava, mutta mua ahdistaa kun teen työtä, jolla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Kun olin töissä koululla, musta tuntui siltä, että teen jotain, jolla on väliä. Autoin lapsia, kun niillä oli vaikeuksia koulutehtävien kanssa. Musta oli oikeasti hyötyä. Nyt mä olen niin korvattavissa tässä myyntityössä. Se ei ehkä kuitenkaan ole SE juttu. Mä mielummin olisin fyysisessä työssä vaikka rakennustyömaalla, kuin myymässä niitä samperin lehtiä. On mulla sentään jotain iloisiakin uutisia. Mä pääsin vihdoinkin kouluun! Mut hyväksyttiin TAMKiin opiskelmaan matkailun englanninkieliselle linjalle. Eli vihdoinkin ja viimeinkin pääsen aloittamaan korkeamman asteen opinnot. Siitä oon kyllä niin iloinen. Mä vaan toivon, että mun ois mahdollista suorittaa suurin osa noista mun opinnoista etänä, että operaatio "heippa Suomi" ei jämähtäisi ihan paikalleen. Mulla on ikävä mun poikaystävää. Tässä kohtaa kannattaa lopettaa lukeminen, jos ette jaksa valitusta. Stevenin oli tarkoitus tulla Suomeen kesällä. Mä oisin nähnyt sen ENSI KUUSSA. Mutta koska elämä on ihan selkeesti meitä vastaan, niin eihän se sieltä sitten pääsekään tänne tulemaan because of reasons. Mulla on niin kova ikävä, että ette ees usko. Haluaisin vaan ostaa lentolipun ja lähtee Amerikkaan nyt samantien. Oon oikeesti miettinyt sitä. Nukkuisin vaikka jossain sillan alla sitten. Stevenillä on nyt n. 3 viikon loma ja mä haluaisin olla siellä myös. Elämä on epäreilua. Vielä jonain päivänä, mä asun taas Amerikassa, tai Steven asuu täällä Suomessa. Ja sit me voidaan elää happily ever after. Ainakin mä toivon niin.