UUSI BLOGI

Heissansaa!

Kuten olette varmaan huomanneetkin, bloggerini on ollut kovin hiljaisena. Pääsyynä kuten aikasemminkin mainitsin, on tietenkin se, että en ole saanut sanoa "Heippa Suomi". Olen kuitenkin päättänyt, että on aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa kirjoittamaan uutta blogia. Ystäviä, kavereita ja tuttavia asustaa ja oleskelee ulkomailla sen verran, että ajattelin, että olisi kiva päivittää päivittäisistä askareista ja seikkailuista. Tietenkin olen myös erittäin otettu jos myös tuikituntemattomat ihnmiset ja olennot haluavat mun pikkuruista blogiani lukea! Kiitos siis näin etukäteen.

 Uudessa blogissani juttelenkin siis kaikenlaista. Osa varmaan tietääkin, että olen mennyt naimisiin. Se on mun elämäni uutisista varmasti suurin! Olen onnellinen.

 Tervetuloa lukemaan uutta blogiani osoitteeseen: http://tshimauma.wordpress.com/

 Tällä kertaa kirjoittelenkin englanniksi, yleisön pyynnöstä tietenkin kirjoitan myös suomenkielisen tiivistelmän! Tervetuloa lukemaan!

Mikä kesä?

Kesä on täällä. Kai? Tai ainakin sen pitäisi olla. Ei tunnu yhtään kesältä, ei ollenkaan. Mun mielialani on jossain kuraisen syksyn paikkeilla. Kaikki mahdollinen ahdistaa, ärsyttää ja uuvuttaa. Kuulostan "masentuneelta" teiniltä. Oon ollut kipeänä, vihaan sitä. Haluan olla aina terve. Sairastaminen on ihan ajan tuhlausta. Kun on sairaana niin ei saa mitään aikaiseksi. Mulla on työpaikka, myyn lehtiä, puhelimitse. Kyllä, mä olen se ärsyttävä, ylipirteä ja rasittava nainen puhelimen päässä joka myy sulle lehtiä, joita et tarvitse. Meidän työporukka on kiva ja kannustava, mutta mua ahdistaa kun teen työtä, jolla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Kun olin töissä koululla, musta tuntui siltä, että teen jotain, jolla on väliä. Autoin lapsia, kun niillä oli vaikeuksia koulutehtävien kanssa. Musta oli oikeasti hyötyä. Nyt mä olen niin korvattavissa tässä myyntityössä. Se ei ehkä kuitenkaan ole SE juttu. Mä mielummin olisin fyysisessä työssä vaikka rakennustyömaalla, kuin myymässä niitä samperin lehtiä. On mulla sentään jotain iloisiakin uutisia. Mä pääsin vihdoinkin kouluun! Mut hyväksyttiin TAMKiin opiskelmaan matkailun englanninkieliselle linjalle. Eli vihdoinkin ja viimeinkin pääsen aloittamaan korkeamman asteen opinnot. Siitä oon kyllä niin iloinen. Mä vaan toivon, että mun ois mahdollista suorittaa suurin osa noista mun opinnoista etänä, että operaatio "heippa Suomi" ei jämähtäisi ihan paikalleen. Mulla on ikävä mun poikaystävää. Tässä kohtaa kannattaa lopettaa lukeminen, jos ette jaksa valitusta. Stevenin oli tarkoitus tulla Suomeen kesällä. Mä oisin nähnyt sen ENSI KUUSSA. Mutta koska elämä on ihan selkeesti meitä vastaan, niin eihän se sieltä sitten pääsekään tänne tulemaan because of reasons. Mulla on niin kova ikävä, että ette ees usko. Haluaisin vaan ostaa lentolipun ja lähtee Amerikkaan nyt samantien. Oon oikeesti miettinyt sitä. Nukkuisin vaikka jossain sillan alla sitten. Stevenillä on nyt n. 3 viikon loma ja mä haluaisin olla siellä myös. Elämä on epäreilua. Vielä jonain päivänä, mä asun taas Amerikassa, tai Steven asuu täällä Suomessa. Ja sit me voidaan elää happily ever after. Ainakin mä toivon niin.

Kukkuluuruu!

Mä en olekaan postannut mitään tänne sitten viime vuoden heinäkuun. No, se johtuu ihan siitä, että blogin osoitekkin on heippasuomi.blogspot.com. Enpä oo Suomelle meinaan saanut heippa sanoa pitkään aikaan.

Tammikuussa kävin toki Yhdysvalloissa vierailemassa sekä Nevadassa, että Washingtonissa. Osavaltiossa siis. Nyt on jo takaisin kova kaipuu. Vielä jonain päivänä mä muutan takaisin Yhdysvaltoihin. Enemmin tai myöhemmin. Toivottavasti enemmin.
Yhdysvalloista takaisin lentäessäni poikkesin Lontoon kautta moikkaamassa sinne jääneitä kavereita. Lontoo ei ollut juuri muuttunut miksikään, samanlaista siellä ei tietenkään ollut, koska suurin osa siellä kanssani asuneista ystävistä olivat muuttaneet kukin kontolleen. Lontoota en juuri ikävöi. Ikävän kohteena ovat lähinnä sinne jäänet ystävät.

Kun on asunut kaksi vuotta poissa Suomesta, tuntuu, että parhaat ystäväni asuvat eri puolilla maailmaa. Täällä Suomessa on lähinnä vain "kaveri" statuksen alle luokiteltavia. Muutama harva tosi ystävä multa täältä löytyy.

Olen erittäin pahoillani, että tämä blogi kuoli. Se otti hieman pidemmän kaltaiset välikuolemat. Täten lupaan ja vannon, että päivittelen tätä useammin. Olen hakenut kouluun Tampereelle, muuttanut omaan asuntoon ja mulla ja Stevenillä tulee pian vuosi täyteen. Eihän sitä siis ikinä tiedä, että minne tämä elämä seuraavaksi vie. Tänne voisin siis kertoa niistä asioista, jotka osaltaan vaikuttavat siihen, että jonain päivänä saan taas sanoa "heippa Suomi". Myös kaikenlaiset tulevaisuuden suunnitelmat sun muut päätyvät mitä luultavimmin tähän blogiin.

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään joten kirjoitustaitoni ovat varmasti ruosteessa. Eivät ne koskaan ole kummoiset olleet, mutta pahoittelen silti jos olen entistä epäselvempi. Lähinnä kirjoitan tätä tietenkin itseni kannalta, mutta kaikenlaiset kommentit ovat tietenkin tervetulleita. Ulkomailla asuvat, Suomessa asuvat ja ulkomaille kaipaavat, olisi kiva tutustua uusiin ihmisiin näin bloginkautta. Vanhat tutut, teihin olisi kiva luoda uusi, Lontoon elämän jälkeinen yhteys.

Kevät tulee, nautitaan siitä!

Peace~

No Uni.

Joo no tänään menin todistamaan sitä mistä olin siis jo varma. En päässyt yliopistoon. Ei tullut mitenkään shokkina joten en oo mitenkään masentunut tästä. Ens vuonna sit vaan himolukemiset jos vaikka onnistaisi!

Tällä viikolla on tosi kiireistä ja en tykkää kun on kiire, se ahdisaa. Tai siis ei sillä tavalla kiire kiire. Mutta bussilla pitää ravata ees taas viemässä tota poitsua urheilukerhoon ja takasin ja joudun babysittaan mun omalle perheelle keskiviikkona, torstaina ja lauantaina.

Tässä viikossa on kuitenkin iloisiakin asioita joista iloisin on se, että seiloripoikani valmistuu bootcampilta ilmeisesti perjantaina! :)
Ja tämän hetken tietojeni mukaan Madelen, mun ruotsalainen kaverini joka oli Jenkeissä vaihtarina samaan aikaan on perjantaina suuntaamassa lomareissulle Lontooseen. Toivottavasti pääsen Maddea näkeen siis! Ei olla kahteen vuoteen nähty :(

Peace~

Rawr means I love you in Dinosaur

Tänään mulla oli kovin helppo päivä kun ei tarvinnut tehdä muuta kuin viedä poitsu kouluun, pyykätä ja tiskit suorittaa alta pois. Loput päivästäni vietin katsomalla hupaisan Bruce Almighty leffan vuodelta 2003 (tunnen oloni vanhaksi.. OLIN SILLOIN 13 MY GOD!!!), se oli edelleen hauska ja nauratti. Jim Carrey on kyllä aikas mahti ukko! Tekisikin siis mieleni katsoa tässä jossakin kohtaa myös muita herran tähdittämiä elokuvia. Ace Venturat olivat lapsuuteni filmejä, pidin erittäin hauskana erityisesti ssitä kohtausta jossa Carrey on sen konesarvikuonon sisällä, jää jumiin ja joutuu "syntymään" koneesta ulos. Mulla on ilmeisesti aina ollut vähän kiero mieli. En tiedä kyllä siitä vähyydestä.

Nyt sitten tähän otsikkoon! Tänään olin seikkailemassa Natural History Museumissa. Vietin siellä monenmoista tuntia ja paljon juttuja jäi vielä näkemättäkin (ja kuvaamatta! Kamerani akku päätti sano itsensä irti juuri kun olin päässyt dinojen makuun.. Mutta ehkä ensi kerralla sitten!) Kokonaisuudessaan museo oli aivan MAHTAVA. Menen kyllä käymään vielä toiste ennen kuin häippäsen Lontoosta. Lisäilen tänne muutaman kuvan sieltä museosta kun saan ne kuvat laitettua koneelle! :)
Mun lemppariosiot siellä museossa oli ehdottomasti se pääaula missä on se iiiiiso dinosaurus. Tai siis sen luut. Niin sanoinkuvaamattoman kaunista siellä oli kyllä! :)
Toinen mistä tykkäsin myös suunnattoman paljon oli maailman aikajana -osasto. Siellä oli kaikkia avaruusjuttuja, planeetoista, maailman synnystä, miten dinojen aika loppui ja ihmisten aika alkoi. Erityisen innoissani olin siitä planeetta vaiheesta kun siinä sai painella nappeja ja sai tietää mikä on kunkin plaanetan lämpötila- ja painovoimaero maahan nähden. Jokaisesta planeetasta sai myös nappia painamalla pienen ekstrafaktan! Oih sisäinen viisivuotiaani rakastaa kaikenlaisia interaktiivisia juttuja, varsinkin jos niillä on jotain tekemistä avaruuden kanssa. Tiesitte siis varmaankin, että minähän halusin lapsena tähtitieteilijäksi. Kyllä, asuisin tähtitornissa ja vaan tutkailisin tähtien asemia siellä, oih. Voisin kyllä erakkoitua johonkin tähtitorniin vähäksi aikaa. Siinä tähtitornissa saisi kyllä olla massiivinen kirjasto. Voisin kyllä harkita tätä. Kyllä, minullahan näitä hyviä ideoita riittää. Mutta siis niin, tämän postauksen aihehan oli Natural History Museum.. Öhöm. Se siitä sitten!

Ilouutisia! Tai no en tiedä jos tämä uutinen muuta maailmaa pahemmin hetkauttaa mutta minä en jaksa odottaa kesäkuun 7. päivää!!! Silloin nimittäin lennän Suomeen, 8. päivä on sitten pääsykokeet (joista en tule suoriutumaan, mutta aina on ensi vuosi!), plus sitten lennän takaisin Lontooseen vasta 12. päivä eli saan viettää pidennetyn viikonlopun Suomessa. Se tekee minut ääääääärettömän iloiseksi. En ole varmaan ikinä ennen halunnu näin palavasti Suomeen. Outo homma. Kai saan syyttää jonkin asteista koti-ikävää. Jaa-a!

Hihhei ja heihei!
-Tinja

W.U.T

Hola.

1) Tänään kävin katsomassa sen uuden Pirates of The Caribbean -leffan. Oli ihan katsomisen arvoinen pätkä, että menkääs katsomaan se. Hopi hopi :) Jhonny oli edelleen suloinen Captain Jack Sparrowina. Piraatit yarrr!

2) Tampereen yliopisto ei anna minun suorittaa pääsykokeitani täällä eli oon nyt vähän onnettomana.. Saa nähdä pääsenkö mihinkään pääsykokeisiin osallistumaan. AHDISTAA.

3) Launtaina on Ingridin syntymäpäivät mikä tarkoittaa pukeutumista superheroksi tai villainiksi. Mä tulen suorittamaan hieman kissanaisactionia. Mutta mulla ei oo piiskaa. Surku.

4) Eilen alkoi extreme inttileskeys. Dislike.

5) Iina läksi :'(

Sää?

Paistaa. Sataa. Paistaa. Tuulee.
Ihme säätä pitää. Mielelläni nauttisin pelkästä auringonpaisteesta mutta eipä taida tässä maassa se olla mahdollista.

Mun päässä on edelleen liikaa ajatuksia jos jonkinmoisia, niin koulusta mun perheeseen Suomessa kuin tulevaisuuden suunnitelmista. Mä en oikein tiedä mitä tekisin tällä elämälläni ja se on jotenkin tosi ahdistavaa. Pääsykoekutsuja ei ole saapunut joten ajattelin tehdä visiitin Suomen lähetystöön joko keskiviikkona tai torstaina ja kysyä mahdollisuudesta suorittaa pääsykokeet täällä Briteissä. Pääsykokeet ahdistaa, en todellakaan ole opiskellut tarpeeksi, tuntuu ettei millään ole mitään väliä eikä mua kiinnosta mikään pätkävertaa. Nyt parin viikon ajan oon ollu ärsyttävän angstinen ja muutenkin tosi tylsä. Valitan Lontoosta. Musta tuntuu, että mulla on ekaa kertaa elämässäni jonkin asteinen koti-ikävä. Tosi outo fiilis koska mä en ole ikinä ollut sen tyyppinen ihminen, että sairastaisin koti-ikävää. Ihan tyhmää tämä tällainen.

Lontoossa menee ihan mukavasti, ei siinä mitään. Mun pitäis vaan yrittää nauttia tästä enemmän.

Toinen angstipostaus jos viikon sisään. Helemee!

P.S. En tiedä lukeeko tätä blogia kukaan mutta mun host perheen pitää tässä pikkuhiljaa alkaa etsiä uutta perhettä ja siis jos jotain kiinnostais aupairpaukka ens syksystä alkaen niin mulle voi laittaa viestiä! Itse tulin tänne siis elokuun lopulla! :)